Sananvapaus ja moraaliperusta

Koraanin polttaminen ei ole sananvapautta, vaan sananvapauden polttamista.

Se siitä.

En myöskään usko, että yksityisten viestien julkaiseminen valtakunnallisessa lehdessä on erityinen sananvapauden ilmaisu.

Itselleen tulleen viestin saa julkaista. Jos naapurit kirjoittavat paperin, jossa lukee, että ”jos ei Järveläinen heti lopeta teidän paskanpuhumista, me varastetaan teiltä lapsen”, saan julkaista tämän viestin.

Ei siis juridista ongelmaa.

Mutta vaikka yksityisviestit voivatkin kertoa jotakin henkilöstä, yksittäiset sanat ja lauseet eivät vielä kerro, kuka hän on.

Niillä voi tietysti lisätä löylyä jo vallitsevaan pöyristymiseen

Yhteiskunnallisesti merkittävistä syistä yksityisiä viestejä on paikallaan julkaista, kokonaisuudessaan. Jos julkisessa päättävässä asemassa olevan henkilön laatikosta löytyy tarkoin harkittu suunnitelma Kelan räjäyttämiseksi, on niin sanottujen yleisten etujen mukaista julkaista se.

Itsellä ei ole sanottavan syvää arvostusta ihmisten yksityisiin asenteisiin ja sanomisiin. Niistä osa on kauniita ja osa rumia. Niiden julkaiseminen ei tavattomasti edesvie yhteiskunnallista keskustelua enkä olisi nopea tekemään niistä erityisempiä päätelmiä.

Kun niitä aletaan julkaista, toteutuu niin sanottu kansan oikeustaju. Sehän vaatii ällön naaman hirtettäväksi ensimmäiseen katulampun varteen.

Yksi argumentti näihin liittyen on ollut oppineen ja järkevän kollegani Sami Pihlströmin kirjoitus Helsingin Sanomissa. Hän esittää siinä, mikäli ymmärsin, natsismin torjumisen yhteiskuntamme moraaliperustana.

Kyllä.

Mutta asialla on myös toinen puoli.

Nürnbergin oikeudenkäyntiä on pidetty toisen maailmansodan jälkeisen järjestyksen kannalta keskeisenä. Usein etiikan oppikirjoissa kerrotaan, että se korvasi oikeuspositivismin luonnonoikeudellisella, yleisinhimillisellä oikeusperiaatteella länsimaisessa ethoksessa.

Juttu on kuitenkin monimutkaisempi. Oikeudenkäynnin ajallisessa ympäristössä ovi kävi sekä itään että länteen, kun pahimpia natsirikollisia rekrytoitiin rakentamaan uutta yhteiskuntaa. Näin kävi sekä Stasin osalta että Yhdysvaltain tieteen ja tiedustelutoimintojen osalta. Liioitellen ilmaisten muutama setä hirtettiin näytteeksi, mutta pahimmat rosvot otettiin vihreälle oksalle.

Yksi seuraus on se, että ainakin takavuosina Berliinissä oli vähän joka kulmalla myytävänä militääriä derkku- ja neukkukamaa, joka oli aivan että heh heh. Mutta hävinneen osapuolen uniformuja ei saanut mainita.