Mikä on totuus?

 

Olettakaamme, että esimerkiksi johtavan päivälehden toimittaja ahdistuisi tilanteestaan, muun muassa journalismin eettisissä ohjeissa velvoitetun objektiivisen todellisuuden kuvaamisen velvoitteen ja henkilökohtaisen, varmastikin erityisherkän persoonansa välillä vallitsevasta ristiriidasta  ja hakeutuisi psykiatrin vastaanotolle. Monien analyyttisten istuntojen jälkeen hoitava taho, konsultoituaan myös muita asiantuntijoita, kertoisi asiakkaalle:  Olen vihdoin saanut selville taudinkuvanne - olette säälittävä rääpäle.

Tämä vaikuttaisi prima facie totuudelta. Mutta se voisi olla myös erehdys.

Uuden testamentin mukaan Jeesuksen oikeudenkäynnissä tuomarina toiminut Pilatus pesi kätensä ja lausui: Mikä on totuus?

Kerrottu huomautus on radikaali roomalaisen vallanpitäjän edustajan toteamukseksi noina aikoina. On erikoista, ettei jokin korkein neuvosto ristiinnaulinnut häntäkin.

Mikä lienee ollut Pilatuksen koulutustausta, jos noin meni laittamaan? Vai onko lausahdus myöhemmän oikeudenkäynnin luonnetta arvostelleen editorin sellaiseen suuhun laittama, josta meni sisään viinilajeja ja herkkuja, muttei tullut ulos aforismeja? Oliko hän viettänyt hämäräaikaa skeptikkojen tahi peräti kyynikkojen parissa? Jos niin, kristillisten uskomusten katselmasta kosmisesti merkittävässä tapahtumassa toinen rooli oli inhimillisesti tarkastellen merkittävällä kapinoitsijalla.

Ei se ihmistä tuhoa, mikä menee suusta sisään vaan se, mikä tulee sieltä ulos, oli tapauksessa syytetty kirjoitusten mukaan lausunut. Voi mättää lihaa kuin kuravettäkin sisäänsä. Ei tuhoa. Mutta mitä tulee ulos, tuhoaa.

Pilatusta ei kriittinen lausunto kuitenkaan tuhonnut, ellei vähinerin nakertanut sisäisesti kuin tupajumi. Uran loppu oli toki erottaminen virasta, mikä johtui perusteettomasta aarretta etsivien samarialaisten teloittamisesta.

Mutta että epäili tietoa totuudesta virantoimituksessa. Paha. paha virhe.

Tuona aikana tiedettiin, mikä oli totuus.

Platonin mukaan se edellytti kolmen ehdon täyttymistä. Totuus on

1.       hyvin perusteltu

2.       tosi

3.       uskomus

Ensimmäisen ehdon täyttyminen on monimutkaista. Onko hyvin perusteltu liitettävissä esimerkiksi havaittavaan todistusaineistoon vai esimerkiksi enemmistöpäätökseen?

Toinenkin ehto on moniulotteinen. Onko kyse pragmatismista, korrespondenssista vaiko kenties koherenssista. Näiden puoltamiseksi on paljon mustetta kulutettu, toistaiseksi kuitenkin niin, että mahtuu kirjoina tähän maailmaan.

Kenties vasta 1900-luvulla tämäkin totuus, jota jo Pilatus epäili, tuli kyseenalaistetuksi niin sanotun Gettier-paradoksin muodossa.

Kuvittele, että ammut ritsoilla kiven takana olevaa Ristoa. Osut kuitenkin Pekkaan, joka on saman kiven takana, mutta et kuten ei kukaan muukaan tiedä, että hän on siellä. Näet että uskomasi Risto mätkähtää selälleen. Tosiasiassa kaatunut olikin Pekka, vaikka oletkin havainto- ja tietoperusteisen uskomuksen piirissä, jonka mukaan osuit Ristoon.

Uskomuksesi hyvä perustelu oli havainto, että kiven takana oleva hahmo kaatui. Sinulle ja kaikille muillekin annettu informaatio oli, että kiven takana on Risto. Olit siis osunut. Et tiennyt, että kyseessä oli Pekka, koska tiedossasi oli vain, että kiven takana on Risto. Tietosi oli hyvin perusteltu. Se oli varsin tosi ja se oli uskomus. Silti se ei suinkaan ollut totuus tapahtumasta, sillä kaatunut oli Pekka eikä Risto.