Muistetaanko pohjoinen?

 Puolustusvoimien entisen komentajan Ari Puheloisen teos Sotilas ja työmies on osittain muistelmateos, mutta erityisesti yksityiseksi fundeeraajaksi asettuneen kirjoittajan analyysi maailmasta ja sen tulevaisuudesta.

Kirjoittaja on sivistynyt henkilö, joka tuntee ammatillisten tointensa ohella kirjallisuutta ja musiikkia. Hän on opiskellut sekä Moskovassa että Harvardissa ja tehnyt kovasti töitä opintojensa eteen. Kirjan yhtenä teemana onkin vaatimattomista oloista valtakunnan keskeiseen virkaan nousseen henkilön urapolun selitys työnteon ja opiskelun näkökulmasta.

Kirjan mielenkiintoisimpia osia ovat ne, jotka Puheloinen on kirjoittanut venäjänkielen taitajana, Venäjän historiaa, yhteiskuntaa ja kultuuria tuntevana ja opiskelleena sotilaana.

Joskus reserviläisiä kutsuttiin sotilasläänin esikuntaan kutsuille. Kenraali Puheloinen oli tuolloin Itäisen Maanpuolustusalueen komentaja. Hän liikkui seurueissa diplomaatin ottein, keskusteli kiinnostuneena erilaisista teemoista. Hänen seurassaan ei tullut tunnetta, että tässäpä kenraali, jota pitää pokkuroida. Hänen kirjansakin on itsekorostusta välttävä.

Yksi kirjan kiinnostavimmista huomioista on Kuolan alueen sotilaallinen merkitys ja sen korostuminen Suomen kannalta Natoon liittymisen jälkeen.

Toisaalla selostetaan, että Alakurtin varuskunta on lähes tyhjä. Mutta Puheloinen kirjoittaa siitä, miten Kuola on Venäjän sotavoimien keskeisimpiä alueita erityisesti sinne sijoitettujen ydinsukellusveneiden takia. Koko arktinen alue on merkittävä suurvaltojen strateginen kohde. Tästä johtuen Nato-Suomikin on syvemmin osa tätä asetelmaa.

Ehkä seuraan keskustelua huonosti, mutta en ole huomannut muita puheenvuoroja tästä aiheesta, ehkä niitä on. 

Helposti ajattelemme Itämeren asemaa, jonka puolustusta Puheloinen selostaa huolellisesti. Hänen kuvauksensa perusteella Itämeri ei herätä lukijassa yhtä vakavaa huolta kuin Kuola. Puolustusta voidaan toteuttaa rannikolta, Venäjälle olennainen Kaliningradin tukikohta todennäköisesti eristettäisiin konfliktin syntyessä jne. Huomio, kaiketi historiallisista kokemuksista johtuen, kiinnittyy ainakin maallikon silmin  Leningradin sotilaspiiriin.

Kun monet kertausharjoitukset  käyneen ja historiaa lukeneen maallikon tunteiden kohteena on etelä ja kaakko, huomaa asiantuntija pikemminkin pohjoisen ja koillisen.

Pohjoisen korostunut asema Natoon liittymisen jälkeen luo selvittämisen ja miettimisen tarvetta. Samalla se luo mahdollisuuksia. Naton jäsenenä Suomen Lappi korostuu myös siviiliyhteiskuntana. Lapin kehittäminen on turvallisuustekijä. Mikäli se on alueena unohdettu, tällä olisi nykyisen puolustusjärjestelmän kannalta huonoja vaikutuksia siihen asetelmaan, jossa Suomi Naton jäsenenä on joka tapauksessa osa tähän alueeseen kohdistuvaa voimakasta intressiä.