Muistokirjoitusten aika

 Vuosi 2022 oli kohdallani kuoleman aikaa.

Keväällä jätti tämän maailman setäni Veli-Pekka. Hän oli hämäläinen isäntämies ja metsäprofessori. Ollessani pieni Veli-Pekka huomasi, että olen laiska. Kesämökillä Hepolahdessa tuli päivittäin toimittaa hänelle vihkoon kirjoitettuja matematiikan ja englannin harjoituksia. Niiden avulla pääsin etenemään koulutiellä. Veli-Pekan muistokirjoitus on julkaistu Suomalaisen Tiedeakatemian vuosikirjassa 2022: https://acadsci.fi/wp-content/uploads/2023/08/muisto_jarvelainen.pdf

Muutaman päivän kuluttua aamuyöllä nukahti ikuiseen uneen Simo, professori Knuuttila. Hänen Ilkka Niiniluodon laatima kaunis muistokirjoituksensa on Suomalaisen Tiedeakatemian vuosikirjassa 2022 osoitteessa https://acadsci.fi/wp-content/uploads/2023/08/muisto_knuuttila.pdfT

Veli-Pekka lepää Vesilahden 1343 perustetun seurakunnan hautuumaalla sukuhaudassa. Simo on Maunulan uurnalehdossa sektiossa 22, rivillä 1, paikassa 22.

Tutustuin Simoon Aristoteleen Metafysiikan suomennoksen julkaisutilaisuudessa 1988 tai jotakin. Kun Simo pyysi minut tutkimusassistentikseen 1990-luvun alussa, ensimmäinen tehtäväni oli selvittää markkinoille tulleiden cd-romien avulla lokatutkimusta. Esiintyisikö ilmaisu ”in luto” , loassa, jo ennen 1300-lukua logiikan oppikirjoissa. Esimerkkilause oli ”tahdon maata loassa tuhannen guldenin kanssa”. Onnistuneen hauan johdosta saatiin selville, että ilmaisu ilmenee 200 vuotta aikaisemmin kuin on luultu. Tämä oli suuren juhlan aihe.

Luulisin, että tekninen lokatutkimus on ollut merkittävin kontribuutioni tieteelliseen tutkimukseen.

Sitten tupakoimme erittäin kovasti ja meistä tuli ystävät ohi oppilas-ohjaajasuhteen. Tästä syystä Simon kuolema oli minulle itkuinen menetys.

Samana vuonna meni Tuonen virroille jatkuvasti läheisiä tai kaukaisempia tuttuja ja ystäviä.

Kummallinen kairos.