Missä viipyy RKP:n anteeksipyyntö?

 Anteeksipyytämisestä on muodostunut poliittisen menestymisen ehto.

Purralta ja Rydmanilta edellytetään tätä. Kun eivät pyydä, katumus ei ole aitoa.

Kissantappajalta pyydetään samaa, mutta puoluejohtajan mukaan kyseessä on eri asia, koska eläinrääkkääjä on katunut.

Ei ole kuitenkaan, valitettavasti, keinoja arvioida, kuka on katunut aidosti. Jo vanha kristillinen enkelioppi selostaa, että edes enkeli ei tavoita ihmisen sydämen ajatuksia. Tästä syystä kristityn on soveliasta kertoa enkelille, mitä tarvitsee.

Kiinnostavaa teeman osalta on, että äänekkäimpiin lukeutuva Ruotsalainen Kansanpuolue ei pyydä anteeksi eikä kadu. Sen sijaan se on kesäkuumilla ollut intoisa edellyttämään muilta vastaavaa.

Puolueen historiaan sisältyy katsomuksia, joiden mukaisesti germaaninen rotu on kantauralilaista suomalaista rotua korkea-arvoisempi. Bättre folk sanonta ei ole aivan vieras normiäänestäjälle eikä uskomus pääoman ja virkojen sekä opiskelupaikkojen varaamisesta erityiselle kielivähemmistölle.

En oikeastaan aivan kättelyyn tavoita RKP:n ja PS:n ohjelman erilaisuutta. Tavoitellaan oman väen etujen puolustusta suhteessa muihin, etnonationalistisin periaattein.

Ollaan valmiit hallitukseen vaikka Pirun kanssa, kunhan oma etu varmistetaan.

Näinhän voi tietysti demokratiassa menetellä. Kyllä siellä saa omia etuja puolustaa.

Mutta miksi oman historian näkökulmasta olisi uskottavaa ryhtyä niin härskiksi, että alkaa arvostella asioita, joka on oman ohjelman ydin?

***

Herra tohtori Keskisaari on maininnut Eduskunnassa luonnehdinnan ”Pohjolan neekeri”. Sellaista kåytettiin ajan luonnehdinnoissa.

On syntynyt tyrmistystä, kun n-sana on sanottu Eduskunnassa.  Ei saa viitata edes sanoin menneisyyden tulkintoihin.

Ehkä ei saa edes viitata Ruotsalaisen Kansanpuolueen menneisyyden sanontoihin.

Miksi sitten edes muidenkaan puolueiden ennen sanomisiin?

 

***

En ole innostunut Perussuomalaisesta tai RKP:n politiikasta enkä kannata kumpaakaan. On kuitenkin niin sanottuna ”nukkuvana äänestäjänä” ikävän oloista, kun niinkin tärkeästä asiasta kuin anteeksipyyntö tehdään näin halpaa makkaraa.